”Pitää tuntea toistemme sydämenlyönnit”

  • Puhe lukion ja yläkoulun Itsenäisyys- ja syksyn lakkiaisjuhlassa 5.2.2018

Olen usein muistellut erästä viimetalvista tällaista pimeää koulupäivän aamua. Viereisen yläkoulun käytävällä minut pysäytti pari kasiluokan tyttöä. He sanoivat, että halattaisiinko kun tarvitaan voimia päivän jaksamiseen. Ja halataan niin, että sydämet ovat vastakkain – he sanoivat. Että tuntee toisen sydämenlyönnit. Ja niin me sitten halasimme ja jatkoimme tahoillemme.

Tuo lyhyt hetki paitsi, että tuntui hyvältä ja merkitykselliseltä, jäi mietityttämään minua monella tapaa. Ensinnäkin siksi, että kuinka moni meistä tarvitsisikaan tässäkin kouluyhteisössä ja elämässään, arjessaan, pimeissä päivissään tällaisia haleja. Että jaksaisi, että tuntisi toisen olevan lähellä, arvostavan minua. Miten tärkeää on, että näkisimme toisissamme, koulutoverissa, työkaverissa, lähellä olijassa kaltaisemme. Näkisimme toisissamme tarpeen olla lähellä, olla hyväksytty, arvostettu, rakastettu. Ja, että joku halaisi, koskettaisi, sanoisi sinulle hyvän sanan.

Ja toiseksi, miten suuri ajatus sisältyy siihen, että pitäisi olla niin lähellä toista, että tuntee toisen sydämenlyönnit. Jos tuntee toisen sydämenlyönnit, tuntee empatiaa. Empatia on jotakin, joka on katoamassa keskeltämme. Se pelottavasti vähenee kuin mannerjää napajäätiköiltä.

Empatia on sitä, että osaa samaistua toisen elämäntilanteeseen, tuntee toisen surua, huolta ja ikävää. Tuntee omassa sydämessäänkin toisen menetettyä rakkautta, sydänsuruja, yksinjäämistä, pelkoa.

Tai niin kuin eilen eräs teistä sanoi minulle, miten pelottaa mennä ruokalaan kun takana on pitkä kiusatuksi tulemisen kokemus. Pelottaa, ettei minua huolita samaan pöytään, että kukaan ei halua olla kanssani, että minä jään yksin. Ja, että niin käy minulle lopullisesti. Ettei minulla ole ketään. Olen aina yksin ilman ketään ystävää.

Ystävyys on sitä, että toisen ilot ja surut ovat myös minun ilojani ja surujani. Että kukaan ei jäisi yksin, että toisesta ei puhuttaisi pahaa. Ei käänettäisi selkää. Hylkäämisen kokemus, yksinjääminen on jokaiselle hirvittävää, kuin rakkauden loppumista, sydämen murtumista.

Isänmaan sydämenlyönnit

Jos tunnemme toistemme sydämenlyönnit, emme käännä selkäämme hänelle, emme unohda. Toisen sydämenlyöntien kuunteleminen kertoo rakkaudesta, välittämisestä, huolehtimisesta. Sellaisista sydämenlyönneistä tämä isänmaamme on kudottu kokoon. Sellaisesta empatiasta, myötätunnosta, ystävyydestä, että ketään ei jätetä yksin. Ketään ei jätetä vaan heikointakin kuljetetaan mukaan. Kaikista huolehditaan. Se on veteraanipolven perintö ja testamentti meille. Veljeä, siskoa, toista ihmistä ei jätetä!

Ehkäpä te veteraanipolvi ette toistenne lähellä puhuneet rakastamisesta vaan puhuitte aseveljeydestä, yhtenäisyydestä, siitä, että aseveljeä tai toista ihmistä ei koskaan jätetä. Toisesta huolehditaan, häntä kannatellaan, viedään eteenpäin. Jos huolehditaan, toisesta, kestetään yhdessä. Niin on koko isänmaamme ja ehkä koko Eurooppammekin laita. Jos huolehdimme toisistamme, niistäkin, jotka turvaa hakien ovat tänne tulleet, me kestämme. Säilytämme inhimillisyytemme, kuuntelemme veljiemme ja sisartemme sydämenlyönnit.

Sana Sinulle ylioppilas

Ehkäpä sinäkin tänään lakitettava ylioppilas olet kokenut tätä samaa. Sinua on kannateltu, autettu eteenpäin, tuettu. Nyt olet saavuttanut tämän arvokkaan palkinnon. Sinä ansaitset sen. Ja niin ansaitsevat lähellä olevat läheisesi, kotiväkesi, opettajasi, ohjaajasi. Yhdessä iloitsemme sinun sydämenlyönneistäsi.

Prof Tom Nichols sanoo kirjassaan ”The Death on Expertice” kuinka eräänlainen narsistinen kulttuuri on tullut sosiaalisen median myötä arkiseksi osa elämäämme. Julkisessa keskustelussa tai somessa keskustelu ja viestintä kääntyy sodaksi, jossa tärkeintä on osoittaa toisen olevan väärässä. On tärkeää ja on oikeus lytätä hänet, lyödä, haavoittaa. Narsisti taistelee agressiivisesti sen puolesta että hän on oikeassa, että hänellä on totuus, hän on se paras, kaunein, menestyvin.

Ystävä ei tee niin. Älä sinäkään tee niin. Kuuntele sinä toisen ihmisen sydämenlyöntejä, tunne hänen ikävänsä, yksinolonsa. Kulje vierellä. Kannattele toista. Niin sinä olet suuri ihminen. Sinut muistetaan.

Jätä kommentti